Kolumni 15.04.2017 03:00

Jyväskylässä suuri nälkä hyvälle musiikille

Konserttikokonaisuudet, joita Jyväskylässä olemme esittäneet, on otettu aina avosylin vastaan, olipa menussa sitten tutumpia klassikoita tai suorastaan avantgardistisia uutuuksia, ylikapellimestari Ville Matvejeff kirjoittaa.

Saavun taas kerran Jyväskylään, uusi konserttiviikko on alkamassa. Raikkauden tunne täyttää mielen, kun tietää pääsevänsä tekemään musiikkia huippumuusikoiden, varsinaisen dream teamin kanssa.

Vaikka Jyväskylä Sinfonian harjoitusolosuhteet ovat – kyllä, samaa vanhaa ja toistaiseksi muuttumatonta virttä toistaen – musiikille sopimattomat, ja akustiikka konserttipaikalla kehno, ei silti voi välttyä suurelta inspiraation tunteelta, kun tietää, mitä viikon lopussa odottaa: kerta toisensa jälkeen täpötäysi salillinen yleisöä ja käsin kosketeltavan upea tunnelma, kun ääniaallot ottavat vallan ja imaisevat meidät – muusikkokollegat ja kuulijat – pyörteisiinsä.

Neljä vuotta on kulunut siitä kun ensimmäisen kerran sain johtaa Jyväskylä Sinfoniaa. Ja kuin siivillä se aika onkin tähän asti kulunut! Tänä aikana olen oppinut tuntemaan Jyväskylän erittäin vireänä ja inspiroivana miljöönä ennakkoluulottoman taiteen tekemiselle.

Konserttikokonaisuudet, joita Jyväskylässä olemme esittäneet, on otettu aina avosylin vastaan, olipa menussa sitten tutumpia klassikoita tai suorastaan avantgardistisia uutuuksia. Yhtäkaikki voisi todeta, että kaupungissa tuntuu olevan suuri nälkä hyvälle musiikille, sivistävälle kulttuurille ja ajatuksia haastavalle taiteelle.

Ei ole aina itsestään selvää, että taiteeseen kaikissa sen ilmaisullisissa ulottuvuuksissaan suhtauduttaisiin joka paikassa yhtä avarakatseisesti. Jyväskylässä onkin mielestäni onnistuttu rikkomaan varsin ainutlaatuisella tavalla esimerkiksi klassiseen musiikkiin liittyviä vanhanaikaisia mielikuvia konservatiivisuudesta, ummehtuneisuudesta ja etäisestä elitismistä.

Päinvastoin, täällä yleisö, jonka kirjo on laaja ja jonka joukkoon liittymisen kynnys on matala, hengittää sitä samaa tarinaa jota me muusikot kerromme, niin älyllisesti kuin emotionaalisesti.

Tunnen, että sama raikas henkinen ilmasto, jota teatterisalissa hengitämme, on läsnä myös muualla Jyväskylässä. Aistin sen niin Kauppakadun raitilla, yliopiston kampuksella kuin Synergia-areenallakin. Se voisi toki säteillä vielä nykyistäkin enemmän ja laajemmalle. Kun aloitin Jyväskylä Sinfonian ylikapellimestarina, Jyväskylä ja sen orkesteri tuntui klassisen musiikin näkökulmasta olevan hieman unohtunut muulta Suomelta. Rohkeat tempauksemme ohjelmistojen suhteen ja tarinat pohjoiskoreamaisen korkeista täyttöasteista ovat alkaneet pikkuhiljaa kulkeutua kaupungin rajojen ulkopuolelle. Muillakin kylillä puhutaan taas, ja onpa myös alettu muistella Seppo Nummen luotsaaman Jyväskylän Kesän legendaarisia vieraita ja ohjelmia.

Voisiko Jyväskylä tullakin vielä nykyistäkin tunnetummaksi eräänlaisena Suomen musiikin retriittinä ja taiteen edelläkävijyyden keskuksena? Antiikin aikojen loistoon viittaavaa ”Suomen Ateenan” titteliähän on käytetty Jyväskylässä jo vuosikymmenet. Entäpä jos Jyväskylä olisi jotain vieläkin enemmän, uudella ja nykyaikaisella tavalla – pikku-Ateenan ohella eräänlainen kulttuurin pieni Piilaakso diversiteetteineen sekä yhteisöllisten tunne- ja ajatuskokemusten edelläkävijä notkealla ja ketterällä tavalla, johon suurkaupungit eivät aina hektisyydessään ja massiivisuudessaan taivu?

Ei ole ihme, että Savonlinnan ja Kuhmon luonnonrauhaan on syntynyt uskomattomia klassisen musiikin festivaali-ilmiöitä. Jyväskylä tarjoaa vähintäänkin yhtä kauniit luonnonpuitteet, mutta urbaanimmin.

Kokonaisvaltaista kulttuuristrategiaansa vielä entisestään kirkastamalla Jyväskylä voisi nousta nopeasti yhdeksi Pohjolan kiinnostavimmista kulttuuri- ja tapahtumakaupungeista. Tämän strategian keskiössä on paitsi kaikki se monipuolinen kulttuuritarjonta jota kaupungissa jo nyt harjoitetaan, myös kysymys uudesta innovatiivisesta konserttisalista ja sen rakentamispäätöksestä.

Luonnon puitteita täydentämään tuo uusi sali tarjoaa akustiikan ja yleisöpaikkojen lisäksi runsaita edelläkävijyyden mahdollisuuksia sen suhteen, minkälaiset yhteisölliset kulttuuri- ja musiikkikokemukset ovat niitä tulevaisuuden juttuja – perinteitä jatkaen ja uutta luoden.

Tulevalla valtuustokaudella uusilla valtuutetuilla onkin erityisen mielenkiintoinen momentum tehdä historiallisia tulevaisuuden päätöksiä. Inspiraation aalto vyöryy nyt Jyväskylässä, annettakoon tuon aallon harjan nousta yhä korkeammalle!

Kirjoittaja on Jyväskylä Sinfonian ylikapellimestari.

< Etusivulle