JYVÄSKYLÄN KESKUSTAN TULEVAISUUS - ONKO SITÄ?
Lämpimät onnittelut yhdistykselle minunkin puolestani! On suuri kunnia päästä puhumaan arvokkaaseen tilaisuuteenne.
Olen nyt ollut eläkkeellä viisi vuotta. Olin töissä Jyväskylän kaupunkisuunnittelussa lähes 40 vuotta, josta noin puolet vetovastuussa kaupunginarkkitehtina. Tällä hetkellä toimin puheenjohtajana Alvar Aalto -seurassa, Suomen Arkkitehtuurimuseon edustajistossa ja Arkkitehtiliiton Eettisessä valiokunnassa. Sydämeni on Jyväskylässä. Olen syntynyt Kuokkalan kartanossa, sukuni on ollut Vesangassa vuodesta 1561. Täällä en puhu enää kaupungin mandaatilla vaan omallani, kansalaisena, mutta arkkitehtina. Esittämäni mielipiteet ovat siis vain omiani. Keskustan rajaan esityksessäni ydinkeskustaan, ruutukaavaan ja sen lähiympäristöön. Pessimistinen otsikko viittaa huoleen keskustan kuolemisesta. Mitä pitäisi tehdä? Vastauksia yritän löytää esitykseni väliotsikoista: Musiikkisali, Ratapiha, Korkea rakentaminen; nämä kolme ovat ajankohtaisia, keskustan tulevaisuuteen vaikuttavia aiheita. Viimeisen kohdan teemana on Laatua ja kestäviä ratkaisuja. Jyväskylän keskusta on koko Keski-Suomen ydin, sen voimatekijä ja identiteetin luoja. Fyysinen ja toiminnallinen ympäristö Engelin ruutukaavassa elää ja muuttuu, mutta mielikuva keskustasta syntyy rakennetusta ympäristöstä, sen kauneudesta, toimivuudesta, palveluista. Tällä hetkellä keskusta elää taloudellisesti vaikeaa aikaa. Tämä johtuu pääosin Seppälään avatuista uusista kauppakeskuksista. Mutta samanlaisen vaiheen se on käynyt 1990-luvun puolivälissä, jolloin Keljoon rakennettiin kaksi markettia ja lamakausi oli jatkunut useita vuosia. Silloin kävelykadun toteuttaminen ja keskustan aktiivinen kehittäminen käynnistivät prosessin, jonka seurauksena Jyväskylä nousi kiinnostavien kaupunkien joukkoon ja yhdeksi maan kasvukeskuksista. Suurin mahdollistaja ja muutostekijä oli ohikulkutien siirtyminen keskustasta Rantaväylälle muutamaa vuotta aikaisemmin sekä pysäköintitalojärjestelmän luominen, mikä loi liike-elämälle hyvän saavutettavuuden. Tärkeintä kuitenkin oli, että käynnistettiin kiinteistönomistajien, yrittäjien ja kaupungin välinen säännöllinen yhteistyö. Osapuolten välinen ymmärrys parani ja yhteisiin ideoihin sitouduttiin. Jyväskylästä lähtenyt toiminta johti valtakunnalliseen Elävät kaupunkikeskustat -yhdistyksen perustamiseen. Yhdistyksen tavoitteena oli jakaa ideoita ja kokemuksia kaupunkien kehitystyölle. Toiminta jatkuu edelleen, mutta käsittääkseni Jyväskylä on siitä eronnut, en tiedä miksi. Jyväskylä on käynnistänyt kaupungin brändin ideoinnin, mikä on aivan loistavaa. Meillä on vahvuuksia, joita on helppo vahvistaa: Vahva musiikkiperinne, puun käytön lisääntyminen, Alvar Aalto ja moderni arkkitehtuuri, liikuntaympäristö, keskustan kehittäjän maine, kongressi- ja messukeskus ydinkeskustassa, Päijänne. Kaupunkien kehittämisen painopisteet pitäisi näkyä niiden strategioissa, mutta ongelmana on, että strategian toteuttamisen konkretia on vaikeaa. Strategiat tehdään liian yleisellä tasolla, jotta niihin voisi vedota päätöksenteossa. Lähihistoriasta opimme, että keskustan vetovoiman palauttamiseen tarvitaan jotain merkittävää muutosta. Toimenpidettä, joka tekee Jyväskylän keskustasta kiinnostavan ei vain valtakunnallisesti, vaan maailmanlaajuisesti.
Musiikkisali
Musiikkisali/konserttitalo on julkinen rakennus, joka tehdään sadoiksi vuosiksi. Sen toteuttaminen nostaa kaupungin merkittävien kaupunkien joukkoon. Miten toteutus tehdään vaikuttaa kaupungin ja salin kansainväliseen kiinnostavuuteen. Laadukkaan salin saamiseksi Jyväskylään olen toiminut yli 20 vuotta, työelämän jälkeen Konserttitalon Hanketukiyhdistyksen sihteerinä. Vuonna 1998 pidettiin Musiikki- ja taidekeskuksesta kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu, sijaintina Valtiontalo ja sen viereinen kulmatontti. Kilpailun voittivat sveitsiläiset arkkitehdit Zita Cotti ja Martina Hauser. Työ oli minimalistinen, mutta tyylikäs ja arkkitehtonisesti kestävä. Tuomaristossa ollut maailman tähtiarkkitehti Peter Zumthor totesikin, että uudisrakennus kahden Aallon työn välissä ei voi olla Prima Donna, sen pitää alistua Aallon töille. Kilpailutyö todettiin kuitenkin liian kalliiksi. Tontista myytiin osa Soneran uudisrakennukselle ja sveitsiläiset laativat uuden, tiiviin ja halvemman ratkaisun loppuosalle. Tämä ei kuitenkaan riittänyt päättäjille, tahtotila puuttui. Lutakon Kongressi- ja messukeskus Paviljonkiin sitoutuneet virkamiehet ja päättäjät kokivat, että keskustaan toteutetusta salista tulee kilpailija kongressisalille. Salista laadittiinkin pikaisesti suunnitelma Paviljongin kylkeen. Varmuuden vuoksi valtuusto teki vielä erillisen päätöksen, että salia ei rakenneta Valtiontalon viereiselle tontille. Paviljongin kylkiratkaisu ei kuitenkaan saanut kannatusta ja asia hiipui, kunnes vuosikymmenen lopulla asian vauhdittamiseksi aktiiviset kansalaiset professori Lea Pulkkisen johdolla perustivat Jyväskylän Konserttisalin Hanketukiyhdistyksen. Samaan aikaan pyysin akateemikko Juha Leiviskältä ideasuunnitelman keskeneräisen Aallon hallintokorttelin toteuttamiseksi. Leiviskä teki hienon suunnitelman ja halusi sisällyttää siihen musiikkisalin. Lehtitiedon mukaan kaupunginjohtaja Andersson lupasi hankkeen toteutuvan 2010-luvulla. Paviljonkisijainti kuitenkin kiehtoi edelleen. Kaupunginjohtaja kysyikin minulta - tietäen, että halusin salin keskustaan - millä edellytyksillä sali saataisiin nopealla aikataululla Paviljongin kylkeen. Sovittiin, että tilaan ideasuunnitelman JKMM-arkkitehdeiltä, jotka jo silloin olivat voittaneet useita arkkitehtuurikilpailuja. He laativatkin suunnitelman, joka johti yhteisen tahtotilan syntymiseen, viimeinkin. Laadittiin asemakaavanmuutos ja kaupunki tilasi hankesuunnitelman, joka valmistui vuoden 2016 alussa. Valtuuston koeäänestyksessä 2018 lähes kaikki valtuutetut kannattivat suunnitelman toteuttamista. Vuosi sitten kaupunki käynnisti Jyväskylän sydän -projektin kulttuuritilojen rakentamisen järjestyksestä ja sijoittumisesta. Käytännössä tämä tarkoitti, että kaikilla ei tahtotilaa kuitenkaan ollut. Projekti on kesken ja päätös salin sijainnista ja suunnittelun käynnistämisestä tehdään ensi vuoden helmikuussa. Edellä kerrottu salihistoria osoittaa, että uusi sijainti tarkoittaa 5-10 vuoden siirtymää salin toteuttamiselle, eikä lopputulos ole varma. Taloustilanne, henkilöt ja mielipiteet vaihtuvat. Paviljongin suunnitelma on arkkitehtonisesti näyttävä, toiminnallisesti kokonaisuutta tukeva, sijainniltaan hyvin saavutettavissa ja ennen kaikkea aikataulullisesti nopeasti toteutettavissa. Musiikki- ja taidekeskuksen kustannusarvio, joka sisälsi taidemuseon ja musiikkisalin lisäksi valtiontalon peruskorjauksen, oli aikanaan 20 miljoonaa euroa, tänä päivänä pelkän salin kustannusarvio on 35 miljoonaa. Vaikka salin hinta tuntuu nyt korkealta, se ei ole sitä 20 vuoden kuluttua. Vertailun vuoksi Hipposprojekti on 300 miljoonaa ja sairaala 500 miljoonaa.
Ratapiha
Keskustan tulevaisuus tarvitsee positiivisia lyhyen ja pitkän tähtäimen suunnitelmia. Ratapihan rakentaminen ei toteudu lähivuosina, mutta suunnittelun käynnistäminen on tärkeää ja onneksi näin on tapahtunut. Pieni pelko minulla on siitä, että nyt mennään realismi ja talous edellä, mikä saattaa tappaa hyviä ideoita. Ideointivaihe esim. kansainvälisen kilpailun avulla voisi tuoda suunnitteluun innovaatioita, joita tarvitaan kohteen ainutlaatuisuuteen ja erottautumiseen. Ratapihan päälle rakennetaan useissa kaupungeissa. Tampere kävi aiheesta kilpailun, jossa olin tuomarina. Nämä kokemukset ovat osoittaneet, että toteuttaminen on teknisesti mahdollista. Tosin kallista, mikä vaatii isoa volyymiä. Jyväskylässä se merkitsee korkean rakentamisen sijaintia johon alue soveltuu luontevasti.
Korkea rakentaminen
Rooman silhuetti ei kaipaa tornitaloja, ei myöskään Pariisin keskusta. San Gimignanossa tornit ovat tuon Italian kukkulakaupungin tunnusmerkkejä. Mutta ne symboloivat myös turhuutta, koska torneilla ei ole käyttötarkoitusta, vaan niillä tontinomistaja on halunnut osoittaa rikkauttaan. Täydennysrakentamisen tavoitteena yleisesti mutta myös keskustassa tulisi olla viihtyisyyden lisääminen ja ruman kohdan muuttaminen kauniiksi tai ainakin paremmaksi, ei vain volyymin tai asukasmäärän lisääminen. Kaupungin tavoittelema keskustan asukasmäärän kaksinkertaistaminen vuoteen 2030 mennessä voidaan toteuttaa siten, että uudisrakentaminen sovitetaan olevaan - ilman ylikorkeaa rakentamista ja viihtyisyyden vähenemistä. Korkea rakentaminen antaa hyviä näkymiä yläkerroksiin, mutta vastaavasti tuo alhaalle varjoisuutta, tuulisuutta ja verhot ikkunoissa. Jyväskylän ruutukaavan vahvuus ei ole yksittäisissä rakennuksissa vaan tasapainoisessa kokonaisuudessa. Tuota harmoniaa ei tule rikkoa yksittäisillä ympäristöä korkeammilla rakennuksilla, vaan jos kerroskorkeuksia nostetaan, se tulee tehdä hallitusti ja suunnitelmallisesti, kokonaissuunnitelman mukaisesti. Näin on tehty Lutakossa, näin tehdään Kankaalla. Esimerkkinä myös Tourulan suunnitelma vuosikymmenen takaa, jossa Vaajakoskentien päähän olisi voinut tulla hieno sisääntulo kaupunkiin. Sen ajoitus vain osui kilpailemaan Kankaan käynnistymisen kanssa.
Laatua ja kestävää rakentamista
Mitä ovat ne lyhyen tähtäimen toimenpiteet, jotka muuttavat keskustan kehitystä parempaan suuntaan? Tapasin vuosikymmenen alussa ulkomaisia toimittajia, joista joku kysyi” mitä aiotte tehdä tuolle kävelykadulle kun se on niin ugly, ruma?” Tosiasia on, että merkittävä osa Jyväskylästä jäävästä mielikuvasta syntyy kävelykadusta ja sen yksityiskohdista. Siinä ei kuitenkaan riitä, että kaupunki uusii pinnoitteet ja pitää kadun puhtaana. Tärkeässä roolissa ovat kiinteistöjen omistajat, jotka voisivat kiinnittää enemmän huomiota rakennusten ja erityisesti katutason julkisivuihin, niiden innovatiivisuuteen ja kiinnostavuuteen ja myös laatutasoon. Kiinteistönomistajien pitäisi kilpailla keskenään yrittäjistä, samoin kuin yrittäjät asiakkaista. Olen jo kauan odottanut, milloin kävelykadulle saadaan Jussi Heikkilän hienojen töiden lisäksi myös kosketeltavaa, oivaltavaa taidetta, jonka tavoitteena on saada ihmiset hyvälle tuulelle. Entä vihreyden lisääminen? Se voi olla vihernurkkauksia yllättävissä paikoissa. Vai voisiko torimuutoksen vielä miettiä uudelleen ja tehdä Asema-aukiosta puiston? Palaan vielä 90-lukuun. Löysin kalvon, johon oli koottu keskustan kehittämisen teesejä, joita voidaan soveltaa tähän päivään: - Yksityisen ja yleisen edun tunnistaminen
- Tarjonnan ainutlaatuisuus ja monipuolisuus
- Yleisesti hyväksytty visio
- Konkreettiset ideat
- Kunnan aktiivinen ja tehokas johto
- Avoimuus eri osapuolten välillä
Avoimuuden ja uusien ajatusten esiintuomiseksi tulisi käynnistää huolellisesti valmisteltuja kaupunkiforumeja. Kansalaisten jatkuvasti pulppuavat ideat pitää saada näkyviin, seulottaviksi ja hyötykäyttöön. Näin syntyy elintärkeää me-henkeä, rakentavaa ilmapiiriä. Arkkitehtuurin laadun tavoittelulla ei ole ylärajaa. Pritzker-palkittu Peter Zumthor suunnitteli Harjunkulmaa vuosina 2001-2004. Se ei toteutunut, mutta muutti ilmapiiriä, toi mainetta kaupungille ja nosti laatutason tavoitteita. Tällaisia prosesseja tulisi olla käynnissä koko ajan. Ei jatkuvasti jalat tiukasti maassa -ajattelua. Yksinkertaisin keino pärjätä kaupunkien välisessä kilpailussa on päättäjien ja viranhaltijoiden ulkomaiden excursiot, joilla päästään ajattelun ja ideoinnin tasolla edelle muita. Kaupungin pitäisi tehdä päätös, että ruutukaava-alueella jokainen uudisrakennus toteutetaan arkkitehtuurikilpailujen kautta tai käytetään kilpailuissa menestyneitä suunnittelijoita. Tämä on nopein ja tehokkain tapa keskustaympäristön kokonaisvaikutelman parantamiseen. Jyväskylän keskustan tulevaisuuden kehittämisessä on isoja ja pieniä ratkaisuja sekä lyhyen ja pitkän tähtäimen ratkaisuja. Toimenpiteiden näkyvyys, niiden huomioarvo mediassa on tärkeää. Siksi niiden on hyvä olla ainutlaatuisia, innovatiivisia ja painavia. Fyysisen ympäristön toteuttamisessa laatu ja kestävyys ovat ydinasioita, kauneus ja rakennustaide avainsanoja. Jokaisen toteuttamiseen vaikuttajan tulisi osata tehdä rohkeita ratkaisuja ja jokaisesta ratkaisusta tulisi voida kertoa ylpeänä lapsenlapsilleen. Rakennettu ympäristö luo puitteet. Mukava kaupunki on elämää, tunnelmaa, hyvää ilmapiiriä, positiivisia odotuksia. Kiitos!
|